Hokkaido on harvinainen kotimaansa Japanin ulkopuolella. Euroopassa rodun yksilöt ovat suureksi osaksi sukua toisilleen. Suomeen ensimmäinen hokkaido on tuotu vuonna 2009.

Hokkaido tunnetaan uskollisuudesta ja rohkeudesta. Hokkaido on valpas ja epäluuloinen, joten siitä saa myös hyvän vahtikoiran. Rotua on käytetty Hokkaidon saarella suurriistan metsästykseen. Hokkaido on erittäin voimakas ja nopea koira. Turkkinsa ansiosta hokkaido on hyvin säänkestävä.

Seurakoirana hokkaido on ystävällinen ja älykäs. Se on myös sisukas ja omatahtoinen, mikä vaatii omistajalta aiempaa kokemusta koirien parissa. Vaikka hokkaido on energinen koira, osaa se käyttäytyä kotioloissa rauhallisesti. Hokkaido kiintyy voimakkaasti perheeseensä. Erikoispiirteenä rodulla on susimainen ulvonta sen kohdatessa isäntänsä. Se kertoo koiran olevan onnellinen.

Hokkaido on rotuna vanhin ja alkukantaisin japanilaisista roduista. Toisen nimensä, ainu inu, rotu on saanut ainuilta, Japanin pohjoisosissa elävältä alkuperäiskansalta, joka asutti ensimmäisenä Japania Yamatot (japanilaiset) siirsivät heidät hiljalleen syrjään Japanin pohjoisosiin. Ainut elivät karuissa, jäätävän kylmissä oloissa metsästäjinä ja varhaisista ajoista lähtien heillä oli aina koiria, joita kunnioitettiin kuin ihmistä. Ne haudattiinkin kuin ihmiset. Ainut käyttivät koiria kudulle nousevien lohien pyydystämiseen ja karhunmetsästyksessä, johon hokkaidot sopivat erinomaisesti pelottoman ja terävän luonteensa ansiosta. Koiria arvostettiin niiden tarkan arviointikyvyn ja valtavan sisukkuuden vuoksi. Hokkaido-rodun arvellaan polveutuvan ainujen koirista, joskin tarkka alkuperä on epäselvä. Rotu ei ole juurikaan muuttunut, vaikka sen historia ulottuu tuhansien vuosien taakse. Japanilaiset ovat aina kutsuneet koiraa Hokkaidoksi. Nimi virallistettiin Japanissa vuonna 1937.

Hokkaido kiintyy valtavasti omaan perheeseensä ja yleensä valitsee itselleen yhden isännän, jolle on äärimmäisen uskollinen. Hokkaidoa käytetään Japanissa metsästyskoirana karhun, villisian ja peuran metsästyksessä. Pennut testataan elävällä karhulla karhukokeessa muutaman kuukauden iässä. Hokkaido sopii seurakoiraksi vahvasta metsästysvietistään huolimatta. Määrätietoisen kasvatuksen lisäksi se tarvitsee erittäin paljon liikuntaa ja aktiviteetteja.

Rotu on keskikokoinen ja voimakas. Sillä on pienet, kolmionmuotoiset ja pystyt korvat. Pienet silmät ovat vinot, tummat ja kolmionmuotoiset. Hokkaidolla on keskipitkä, tuuhea turkki ja pehmeä alusvilla, jonka avulla se sietää kovaa pakkasta. Yleisimmät värit ovat punainen ja valkoinen, mutta löytyy myös musta, brindle, seesami ja sudenharmaa väritys. Hokkaidolla on tumma pigmentti ja tiiviit huulet. Hännän asento on kippura tai sirpin muotoinen. Kielessä voi olla mustia läiskiä, jotka saattavat lisääntyä pennun kasvaessa.

Keskimääräinen koko

Uroksen säkäkorkeus 48,5 - 51,5 cm
Nartun säkäkorkeus 45,5 - 48,5 cm
Paino 15-25 kg

Hokkaido on helppohoitoinen koira. Turkki ei vaadi erityistä hoitoa kuin karvanlähtöaikana, joka on kahdesti vuodessa. Turkki on tiivis, melko lyhyt ja likaa hylkivä.

Rodun terveydestä on vähän tietoa sen harvinaisuuden vuoksi. Euroopassa asuvat hokkaidot ovat olleet perusterveitä. Rotu ei ole liian pitkälle jalostettu vaan on terverakenteinen työkoira. Hokkaidon totuttaminen käsittelyyn on otettava huomioon jo pikkupentuna. Hokkaido on tarkka kosketukselle ja ilmoittaa eriävän mielipiteensä korvia huumaavalla ääntelyllä.

Hokkaido on aktiivinen ja älykäs, voimakkaasti perheeseensä kiintyvä koira. Kotioloissa aikuinen koira on rauhallinen ja huomaamaton. Se on avoin, ystävällinen, erittäin kuuliainen ja tarkkaavainen, jopa nöyrä. Se kävelisi isäntänsä varjona ihan kaikkialle, jos pääsisi. Se nukahtaa mieluusti isäntänsä jalkoihin. Hokkaidolla voi olla taipumusta teatraalisuuteen oman väen kesken, mutta kodin ulkopuolella koira esiintyy itsevarmana ja tyynenä.
Hokkaido ei itse hae vierailta huomiota, vaan on epäluuloinen ja valpas. Vieraita koiria aikuinen hokkaido ei tyypillisesti suvaitse lähelleen, etenkään saman sukupuolen edustajia. Rotu ei ole herkkähaukkuinen, mutta jotkut yksilöt ovat kovia "juttelemaan" ulvonnan lisäksi. Rodulla on vahva metsästys- ja vahtivietti. Hokkaidot ovat uteliaita ja ketteryytensä ansiosta kiipeilevät helposti esteiden yli, mikä kannattaa huomioida kodissa ja ulkotarhassa. Hokkaido viihtyy korkeilla paikoilla.

Hokkaido voi olla hyvinkin herkkä, omaehtoinen ja itsetietoinen, joten omistajalla on hyvä olla aiempaa kokemusta koirien parissa. Rotu on myös aktiivinen ja väsymätön liikkuja, metsästys kulkee mukana perintötekijöissä. Se ei sovi pelkäksi kotikoiraksi, vaan kaipaa fyysistä rasitusta sekä aivoja vaativia virikkeitä.

Collie Eye Anomaly, CEA, on ryhmä perinnöllisiä silmäsairauksia, etupäässä silmänpohjan suonikalvon ja kovakalvon vajaakehityksestä tai kehityshäiriöistä johtuvia muutoksia.

CEA periytyy resessiivisesti, eli sairastuakseen koiran tulee periä geenivirhe molemmilta vanhemmiltaan. Sairaus ei pahene koiran vanhetessa.

CEA:n kolme vaikeusastetta:

- CRD (eli CH) on lievin ja yleisin muoto, tarkoittaen suoni-verkkokalvon vajaakehitystä, joka ei vaikuta koiran näkökykyyn. Lievimmillään CRD voi peittyä pennun silmän kehittyessä.
- Colobama on kehityshäiriö (kuoppa tai reikä) näköhermon päässä, joka ei yleensä vaikuta lainkaan näkökykyyn, mutta voi pahimmillaan huonontaa näköä.
- Ablaatio on vakavin ja harvinaisin muoto tarkoittaen verkkokalvon osittaista tai täydellistä irtautumista. Ablaatio voi myös aiheuttaa silmän sisäistä verenvuotoa.

Verkkokalvon irtautuminen huonontaa näköä selvästi ja pahimmillaan sokeuttaa silmän. Useimmiten ablaatio esiintyy vain toisessa silmässä.

CEA:n genotyypit:

- Normaali (normal) koira on kliinisesti terve (CEA-vapaa), eikä sillä ole perimässään lainkaan CEA:n aiheuttavaa mutaatiogeeniä.
- Kantaja (carrier) koira on pentuna ja aikuisena kliinisesti terve, mutta sillä on perimässä yksi kopio mutaatiogeenistä ja yksi kopio terveestä geenistä.
- Sairas (affected) koiralla on kaksi kopiota mutaatiogeenistä, eli se on CEA sairas.

CEA:n periytyminen:

- normaali x normaali = kaikki pennut normaaleja
- normaali x kantaja = 50% pennuista terveitä, 50% kantajia
- normaali x sairas = kaikki pennut kantajia
- kantaja x kantaja = 25% pennuista terveitä, 25% pennuista sairaita, 50% pennuista kantajia
- kantaja x sairas = 50% pennuista kantajia, 50% sairaita
- sairas x sairas = kaikki pennut sairaita

Urokset:

Vuorenvarman Yhtäsuurikuin N/CEA (kantaja)

Hokkatuulen Bojutsu N/N (normaali)

Hokkatuulen Casperi N/N (normaali)

Nartut:

Oka Hokushuusou N/N (normaali)
Hokkatuulen Ansaittu N/CEA (kantaja)

Hokkatuulen Ainutlaatuinen N/N (normaali)

Meakan Akina N/N (normaali)

Hokkatuulen Casperiina N/CEA (kantaja)
Hokkatuulen Cirppu N/CEA (kantaja)

Hokkatuulen Dooris N/CEA (kantaja)

Selitykset:

Genotyyppi N/N, jolloin molemmilta vanhemmilta peritty normaali alleeli. Koira ei sairastu CEA silmäsairauteen. Jättää vain normaalia geeniä jälkeläisilleen.
Genotyyppi N/CEA, jolloin toiselta vanhemmalta peritty normaali alleeli ja toiselta vanhemmalta virheellinen alleeli. Koira ei sairastu CEA silmäsairauteen. Voi jättää normaalia ja virheellistä geeniä jälkeläisilleen.
Genotyyppi CEA/CEA, jolloin molemmilta vanhemmilta peritty virheellinen alleeli. Koira sairastuu todennäköisesti jossain vaiheessa elämäänsä CEA silmäsairauteen. Jättää vain virheellistä geeniä jälkeläisilleen.