Bertta ja syksy saapuivat samaan aikaan vuonna 2021. Silmäripsiään myöden valkoinen pallero valloitti kaikki ihmiset. Lapsiin, kissoihin ja toisiin koiriin se oli tottunut jo kasvatuskodissaan. Hokkaidon kissamaisuus tuli esiin ensimmäisten päivien aikana, kun se kohtasi sammakon pihalla. Häntä alhaalla, säkäkarvat aivan pystyssä ja selkä kaarella se yritti ymmärtää sammakon olemassaoloa. Reaktion olin nähnyt muillakin hokkaidoilla. Mutta erikoista oli, että kun sammakko lopulta loikkasi, sähähti Bertta kuuluvasti ja iski etutassulla ilmaan. Aika näyttää, kasvaako tästä yksilöstä kissa vai koira. Kaksikuisena se vielä nauttii pennunelämästä ja kuulee toistuvasti kuinka söpö se on. Bertta on CEA:n suhteen N/N, joten jalostusta ajatellen olen toiveikas.